| Sivukartta  | Abc- Abc+

Soittimet

Tuomiokirkko


Kirkko: Carl Ludvig Engel 1852
Urut: Marcussen & Søn 1967
Julkisivu: 1847 (Lohrmann/Walcker)
Urkujen koko: 4 sormiota ja jalkio / 57 äänikertaa / mekaaninen koneisto, sähköhallinta

Historia
Alkuperäisenä säilyneen julkisivun taakse valmistui vuonna 1847 54 äänikertainen, kolmisormioinen soitin, jonka rakentaja saksalainen E.F. Walcker teki urkuihin muutoksia 1892. Seuraavat laajemmat muutostyöt suoritti Kangasalan Urkutehdas vuosina 1933 ja 1949. Urut romutettiin vuonna 1961, ja kirkkoon hankittiin uusia pääurkuja odoteltaessa väliaikainen soitin, joka sijaitsee tällä hetkellä Huopalahden kirkossa. Tuomiokirkon viimeisen korjauksen yhteydessä myös pääurut puhdistettiin ja kunnostettiin perusteellisesti.

Edellisiä urkureita: Rudolf Lagi, Richard Faltin, John Sundberg (r), Venni Kuosma, Tapani Valsta.

Dispositio: Lataa tästä [pdf, 4 KB]

Kallion kirkko

Kallion kirkon lehteriurut Åkerman & Lund 1995
Vuonna 1995 Kallion kirkko sai ruotsalaisen urkurakentamon Åkerman & Lundin valmistamat pääurut. Soittimessa on 48 äänikertaa jaettuna kolmelle sormiolle ja jalkiolle. Fasadin perustana on vuoden 1912 kansallisromanttinen julkisivu. Uusien urkujen soinnillinen rakenne pohjaa ranskalais-romanttiseen traditioon. Tämä urkutyyppi on lajissaan ensimmäinen maassamme. Sinfoninen sointi muistuttaa suurta orkesteria. Se on perussävelpainotteinen, ja sille on ominaista kolmen tärkeän äänikertaryhmän kontrastit ja yhteissointi (huilut, viuluäänikerrat ja monet värikkäät kieliäänikerrat). Ensimmäisellä sormiolla on myös täydellinen prinsipaalikuoro (montre 16’ - plein jeu 7x). Lisäksi on värikkäitä yläsäveläänikertoja. Urkujen kaikki pillistöt on jaettu kahteen osastoon: perusäänikertoihin ja forteäänikertoihin, joista forteäänikerrat voidaan rekisteröidä etukäteen ns. appel-systeemiä käyttäen (jalkapoljinjärjestelmä, jolla ulosvedetyt äänikerrat voidaan aktivoida). Sekä soitto- että rekisterikoneisto ovat mekaanisia. Ensimmäinen ja kolmas sormio on kuitenkin varustettu ns. barker-koneella. Näin yhdistyy perusajatus pneumaattisesta ja mekaanisesta koneistosta ihanteellisella tavalla. Ilmamantolaitteet (12 suurta paljetta), soittopöydän muotoilu, pillien järjestys, pillien mensurointi ja äänitys tehtiin romanttisen tyylin mukaisesti. Paitsi erinomaisena liturgisena soittimena, Kallion kirkon lehteriurut ovat omiaan sellaisten säveltäjien kuin esimerkiksi César Franck, Louis Vierne, Camille Saint-Saens, Alexandre Guilmant ja Charles Marie Widor musiikin esittämiseen.

Dispositio:
Lataa tästä [pdf, 4 KB]

Kallion kirkon kuoriurut

Vuonna 1987 Kangasalan Urkurakentamo rakensi kirkkoon kuoriurut, joissa urkujen-rakentajat toteuttivat uusia oppejaan, joita olivat kartuttaneet tutkiessaan kuuluisia historiallisia soittimia. Kallion kuoriurkujen esikuvat ovat hollantilaisessa ja pohjois-saksalaisessa barokkitraditiossa. Ensimmäistä kertaa nyky-Suomessa käytettiin vanhoja urkurakennustapoja, kuten umpipuusta tehtyä urkukaappia, joka toimii kuin todellinen kaikupohja. Yksinkertainen ja herkkä ns. riippuva koneisto auttaa suuresti urkuria hienosyisen artikulaation toteuttamisessa. Ilmansyöttö tapahtuu kiilapalkeen avulla, ja sen ansiosta sointi on tasapainoisen elastista. Pillistö on valmistettu hyvin lyijypitoisesta materiaalista, mikä vaikuttaa instrumentin vokaaliseen sointi-karakteeriin. Yhdessä ns. hyvän virityksen kanssa tämä kaikki tekee oikeutta ennen kaikkea barokin ajan ohjelmistolle.

Dispositio: Lataa tästä [pdf, 3 KB]

Vanhakirkko

Kirkko: Carl Ludvig Engel 1826
Urut: P.L. Åkerman 1869 / Åkerman & Lund 2005,
julkisivu 1869
Urkujen koko: 2 sormiota ja jalkio / 32 äänikertaa, Barker-kone I man. ja Ped.

Historia
Kirkon ensimmäiset urut (rak. Carl Wåhlström 1772) olivat peräisin Ulrika Eleonoran kirkosta ja ne myytiin edelleen Särkisaloon kun ruotsalaiselta Åkermanilta tilattiin suuremmat urut 1869. Samassa yhteydessä rakennettiin nykyinen, tilavampi urkulehteri. Kangasalan Urkutehdas laajensi ja muutti Åkerman-urut pneumaattisiksi 1923 ja sähköpneumaattiseksi 1954. Urkurakentamo H. Heinrich rakensi urut uudelleen mekaanisiksi 1973. Vuonna 2005 päättyi pitkä rekonstruktioprojekti, kun urut palautettiin alkuperäiseen asuunsa kunnostamalla vanha urkukaappi ja julkisivu sekä rakentamalla uudestaan koko koneisto ja eri uudistuksissa poistetut pillit. Säilyneet vanhat äänikerrat sekä edellisessä remontissa lisätyt Åkerman-äänikerrat (1875) kunnostettiin ja nykyiseen dispositioon sisällytettiin myös kaksi vuosina 1892 ja 1923 lisättyä äänikertaa.

Dispositio:
Lataa tästä [pdf, 4 KB]

Johanneksenkirkko

Kirkko: A.E. Melander 1891
Urut: E.F. Walcker & Co. 1891 / restaurointi Ch. Scheffler 2005
Urkujen koko: 3 sormiota ja jalkio / 66 äänikertaa, sähköpneumaattinen koneisto ja hallinta

Historia
Urut valmistuivat samana vuonna kuin kirkkokin ja ne olivat rakentajansa ensimmäisiä pneumaattisella koneistolla varustettuja urkuja. Kirkon ensimmäinen urkuri Oskar Merikanto suunnitteli urkuihin laajennuksen, joka toteutettiin 1921. Seuraavat suuremmat muutokset tehtiin vuosina 1937 ja 1956, jolloin urut olivat jo nelisormioiset ja koneisto sähköpneumaattinen. Kaikki muutostyöt teki alkuperäinen rakentajafirma E.F. Walcker & Co. Keväällä 2005 valmistui mittava urkujen restaurointi, jossa kokonaisuus palautettiin soinnillisesti lähelle alkuperäistä soitinta. Lähtökohtana Merikannon suunnitelma urut laajenivat alkuperäisestä jonkin verran ja soittopöydän hallinta ja kombinaatiojärjestelmä rakennettiin nykyelektroniikan suomin mahdollisuuksin. Restauroinnin suoritti Orgelwerkstatt Christian Scheffler Saksasta.

Dispositio: Lataa tästä [pdf, 5 KB]

Tuomiokirkon krypta

Rakentaja: Urkurakentamo Martti Porthan OY 2006

Urkujen soinnillisena esikuvana ovat lähinnä pohjoissaksalaisen 1600-luvun urkujenrakentajan, Arp Schnitgerin, rakentamat pienehköt kaksisormioiset urut. Urkujen viritysjärjestelmä on 1⁄4-komman keskisävelviritys, joka (eri muunnelmineen) oli länsimaisen musiikin vallitseva viritysjärjestelmä aina 1700-luvulle asti. Koska tässä viritysjärjestelmässä käytettävissä olevien sävelten väliset suuret terssit viritetään huojumattomiksi, on sointi järjestelmään kuuluvissa sävellajeissa erityisen laulava ja puhdas. Kryptan urut on lisäksi viritetty barokkiajalle tyypilliseen tapaan Chortoniin eli noin puoli sävelaskelta nykyajan standardin mukaista tasoa korkeammaksi.

Dispositio: Lataa tästä [pdf, 3 KB]


Suomenlinnan kirkko

Ei käytössä v. 2014

Urut: Oy Kangasalan Urkutehdas Ab 1964 Op. 718
Julkisivu: Kangasalan Urkutehdas
Urkujen koko: 2 sormiota ja jalkio / 13 äänikertaa / mekaaninen koneisto

Historia
Urut rakennettiin kun kirkko luovutettiin Helsingin ev.lut. seurakuntien käyttöön. Tämä pieni soitin edustaa valmistajansa tyypillistä tuotantoa ajalta, jolloin suomalaisessa urkujenrakennuksessa oltiin lopullisesti luopumassa sähköpneumaattisten urkujen rakentamisesta ja palaamassa mekaaniseen koneistoon.

Dispositio: Lataa tästä [pdf, 3 KB]

Mikael Agricolan kirkko

Urut: Veikko Virtanen 1969
Julkisivu: 1969/2005
Urkujen koko: 3 sormiota ja jalkio / 42 äänikertaa / mekaaninen koneisto

Historia
Kirkon ensimmäiset urut vuodelta 1935 tilattiin Tshekkoslovakiasta Riegerin urkutehtaalta.Uruissa oli neljä sormiota ja jalkio / 70+3 äänikertaa ja ne olivat aikanaan suosituimmat konserttiurut kaupungissa. Nämä urut purettiin 1965, ja kirkoon tuotiin pienet tilapäisurut siihen asti kunnes uudet valmistuivat. Nykyiset urut peruskorjattiin ja uudistettiin 2005 ja siinä yhteydessä julkisivua muotoiltiin uudestaan, kupariset julkisivupillit vaihdettiin urkumetallisiin, koneisto kunnostettiin sekä tehtiin muutamia äänikertamuutopksia ja koko soitin äänitettiin uudestaan. Työstä vastasivat urkujenrakentajat Kalevi Mäkinen ja Helmuth Gripentrog sekä Paschenin (Saksa) urkurakentamo.

Dispositio: Lataa tästä [pdf, 4 KB]